Tohtoritutkinnon suorittaminen on merkittävä saavutus, joka
vaatii omistautumista, aikaa ja resursseja. Olen ollut mukana ohjaamassa 133
tohtoriksi valmistunutta, ja vain harvat heistä ovat suorittaneet tutkinnon
kolmessa vuodessa. Yli neljännes ohjaamistani tohtoreista on saavuttanut
professuurin 4–10 vuoden sisällä väitöstilaisuudesta. Noin viidesosa
työskentelee opetustehtävissä yliopistoissa tai ammattikorkeakouluissa, ja noin
puolet on siirtynyt yritysmaailmaan.
Lähes 40 vuoden kokemukseni pohjalta voin todeta, että
tohtoritutkinnon suorittamisen tiivistäminen kolmeen vuoteen voi aiheuttaa
useita ongelmia. Seuraavassa käyn läpi tärkeimpiä haasteita, jotka lyhyempi
aikaraja voi tuoda mukanaan.
1. Aikapula
Laadukkaan ja merkittävän tutkimuksen tekeminen vaatii
aikaa. Lyhyempi aikaraja voi johtaa pinnallisempaan analyysiin ja heikompiin
tutkimustuloksiin. Tohtorintutkintoon liittyy usein laaja hypoteesien testaus,
aineistonkeruu ja perusteellinen analyysi, jotka kaikki vaativat huolellista
työtä ja aikaa. Jos nämä vaiheet joutuu kiirehtimään, tutkimuksen laatu voi
kärsiä.
2. Julkaisuongelmat
Monilla aloilla tohtorin tutkintoon kuuluu useita
vertaisarvioituja julkaisuja. Tiukka aikataulu voi johtaa siihen, että
julkaisujen laatu heikkenee tai niitä ei ehdi saada hyväksytyiksi ajoissa.
Tieteellisen julkaisuprosessin hitaus voi asettaa suuria haasteita
kolmivuotiselle aikataululle.
3. Työkuorma ja jaksaminen
Nopeampi aikataulu tarkoittaa suurempaa työmäärää ja voi
lisätä stressiä sekä uupumusta. Tutkijanuran kannalta tärkeät aktiviteetit,
kuten konferensseihin ja koulutuksiin osallistuminen, voivat jäädä vähemmälle,
jos aikataulu on liian tiukka. Tämä voi heikentää tutkijan
verkostoitumismahdollisuuksia ja akateemista kehittymistä.
4. Kansainvälinen kilpailukyky
Monissa maissa tohtorintutkinto kestää neljästä viiteen
vuotta. Lyhyempi tutkintoaika voi vaikuttaa suomalaisten tohtorien
kilpailukykyyn kansainvälisillä akateemisilla työmarkkinoilla. Jos tutkinnon
puitteissa tehty tutkimus jää pinnalliseksi tai julkaisuja ei ehdi kertyä
riittävästi, väitelleet voivat joutua
heikompaan asemaan kansainvälisessä kilpailussa.
Lopuksi
Vaikka kolmessa vuodessa valmistuminen voi olla mahdollista
joillekin, se tuo mukanaan huomattavia haasteita. Laadukkaan tutkimuksen
tekeminen, julkaisuvaatimusten täyttäminen, jaksamisen ylläpitäminen ja
kansainvälisen kilpailukyvyn varmistaminen ovat kaikki seikkoja, jotka vaativat
riittävästi aikaa. Tohtorintutkinnon tavoitteena ei tulisi olla pelkkä nopeus,
vaan ennen kaikkea tutkimuksen laatu ja tutkijan urakehityksen tukeminen.
Kommentit
Lähetä kommentti