Suomalaiset tutkijat tuottavat valtavan määrän uutta tietoa.
Yliopistoissa julkaistiin vuosina 2018–2021 keskimäärin yli 30 000
vertaisarvioitua artikkelia vuodessa, ja vuonna 2023 määrä oli samaa
suuruusluokkaa. Helsingin yliopisto yksin vastaa lähes 9 000 artikkelista
vuosittain.
Suurin osa julkaisuista ilmestyy kansainvälisissä lehdissä,
joita on jo noin 40 000–47 000. Suomessa julkaistujen artikkelien osuus on vain
10–14 prosenttia. Ongelmana ei siis ole tiedon määrä vaan se, että sen
löytäminen ja hyödyntäminen on hankalaa.
Julkaisukanavien pirstaleisuus, englannin kieli ja
hajautuneet tietokannat estävät esimerkiksi opettajaa, toimittajaa, tutkijaa,
yritystä tai hyvinvointialuetta saamasta nopeasti kokonaiskuvaa uusista
tutkimustuloksista. Käytännössä meillä on kymmeniä tuhansia artikkeleita ja
kymmeniä tuhansia julkaisukanavia, mutta ei yhtä ovea tiedon hyödyntämiseen.
Ratkaisuksi tarvittaisiin esimerkiksi CSC:n ylläpitämä
tekoälypohjainen hakukone, joka kokoaisi Suomessa tehdyistä
tutkimusartikkeleista suomenkieliset tiivistelmät ja johtopäätökset yhteen
paikkaan. Näin tutkimustieto tulisi helpommin saataville sekä asiantuntijoille
että laajalle joukolle tiedon käyttäjiä.
Suomi panostaa tutkimukseen kansainvälisesti paljon,
erityisesti julkisin varoin. Seuraava askel ei ole rahoituksen lisääminen vaan
sen varmistaminen, että tieto on aidosti yhteiskunnan käytettävissä. Emme kärsi
tiedon puutteesta vaan sen käytettävyyden puutteesta. Nyt on aika rakentaa
tekoälyn avulla silta tieteestä suomalaiseen yhteiskuntaan.
Pekka Neittaanmäki
Kommentit
Lähetä kommentti