Talous ratkaisee myös turvallisuuden

 

Talous ratkaisee myös turvallisuuden. Venäjän talous vain kymmenesosa Euroopan taloudesta

Viime vuosien geopoliittiset jännitteet ovat nostaneet yhä polttavammaksi kysymyksen: kuinka todellinen uhka Venäjä on Euroopan ja lännen turvallisuudelle?

Kysymykseen ei voi vastata ilman tarkastelua maiden taloudellisesta kantokyvystä – erityisesti bruttokansantuotteesta (bkt), joka mittaa kansantalouden suuruutta ja kykyä ylläpitää esimerkiksi puolustusta pitkällä aikavälillä.

Venäjän vuoden 2024 nimellinen bkt oli noin 2 000 miljardia euroa. Se on toki suuri summa mutta jää selvästi jälkeen länsimaista. Talousvaikeuksissa  olevan  Italian bkt  on 2100 miljardia euroa. Saksan bkt on 4 600 miljardia euroa. Euroopan Nato-maiden  bkt oli  yhteensä noin 21 000 miljardia euroa ja  Nato-maiden yhteensä lähes  50 000 miljardia euroa. Pelkästään taloudellisten resurssien osalta Euroopan Nato maat ovat  10 kertaa ja  Nato-maat ovat noin 25 kertaa Venäjää vahvempi.

 

Euroopan Nato-maiden puolustusmenot ovat olleet tähän asti keskimäärin noin 2 prosenttia kunkin maan bkt:sta. Haagissa päätettiin, että puolustusmenojen tavoitetaso nostetaan vuoteen 2035 mennessä 5 prosenttiin bkt:sta – josta 3,5 prosenttia on suoria puolustusmenoja ja 1,5 prosenttia muita puolustukseen liittyviä kuluja, kuten kyberturvaa, kriisivalmiutta ja sisäistä turvallisuutta.

Jos Euroopan Nato-maat noudattavat 5 prosentin tavoitetta, tarkoittaisi se vuoden 2024 bkt-tasolla noin 1 050 miljardin euron vuotuisia puolustukseen liittyviä menoja.

Vertailun vuoksi: Venäjän viralliset puolustusmenot olivat viime vuonna noin 140 miljardia euroa, joten Euroopan Nato-maiden puolustuspanostus olisi  noin seitsemänkertainen.

Monet asiantuntijat arvioivat Venäjän puolustusmenojen olevan virallisia lukuja suuremmat. Mutta vaikka ne olisivat kaksinkertaiset, ne olisivat silti merkittävästi vähemmän kuin EU:n tai Naton suunniteltu kokonaispanostus.

 

Moderni sodankäynti ei kuitenkaan lepää pelkästään rahan tai joukkojen määrän varassa. Se edellyttää kestävää logistiikkaa, kehittynyttä teknologiaa ja toimivaa huoltojärjestelmää.

Tässä suhteessa Venäjä on vakavasti altavastaajana. Vaikka maalla on valtavat mineraalivarannot – öljyä, kaasua, harvinaisia maametalleja – ne eivät yksin riitä korvaamaan teknologista jälkeenjääneisyyttä tai pakotteiden vaikutusta. Maa on joutunut yhä enemmän turvautumaan Kiinaan: esimerkiksi droonituotannossa, elektroniikassa ja tietoliikenteessä maa ei ole omavarainen.

Tämä tekee sen strategiasta haavoittuvan ja heikentää sen mahdollisuuksia pitkän aikavälin varustelukilpaan. Pakotteet ovat rajoittaneet pääsyä huipputeknologioihin, erityisesti mikrosiruihin ja optoelektroniikkaan.

 

Talous on keskeinen osa turvallisuuspolitiikkaa. Mutta vaikka länsimailla on ylivoimainen taloudellinen pohja, se ei yksin riitä. Vaaditaan poliittista yhtenäisyyttä, strategista johtajuutta ja rohkeutta tehdä päätöksiä.

Haagin Nato-kokouksessa tehty päätös on historiallinen. Se on osoitus siitä, että Euroopan maat ovat heräämässä turvallisuusrealismiin.

Suomelle tämä päätös on erityisen tärkeä. Suomen panostus puolustukseen ei ole vain taloudellinen päätös vaan myös poliittinen viesti siitä, että emme aio jäädä yksin. Emme ole enää vain reagoijia, vaan aktiivisia toimijoita Euroopan turvallisuusjärjestelmässä.

Pekka  Neittaanmäki

professori (emeritus), laskennalliset tieteet

Jyväskylä