Keski-Suomen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rahoitus maan pienimpiä – kuvaako arviointi todellisuutta?

 

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen (HYTE) rahoitus on osa kuntien valtionosuusjärjestelmää, jonka tarkoitus on kannustaa kuntia ennaltaehkäisevään työhön. HYTE-kerroin muodostuu neljästä osa-alueesta:

1. Kunnan rakenteet ja johtaminen (40 %) – esimerkiksi hyvinvointikertomusten ajantasaisuus ja vastuutahojen organisointi.
2. Liikunnan edistäminen (20 %) – kuntalaisten liikuntamahdollisuudet ja liikuntapalvelujen kehittäminen.
3. Perusopetuksen hyvinvointi (20 %) – kouluterveyskyselyn tulokset ja oppilashuollon toiminta.
4. Terveyden edistäminen perusterveydenhuollossa (20 %) – esimerkiksi elintapaohjauksen ja ehkäisevien palvelujen käyttö.

Näiden osa-alueiden perusteella THL pisteyttää kunnat, ja pisteet muunnetaan HYTE-kertoimeksi. Paras mahdollinen kerroin tuo kunnalle jopa viiden prosentin lisäyksen valtionosuuteen, heikoin ei yhtään.

Keski-Suomen HYTE-rahoitus on kuitenkin valtakunnallisesti häntäpäässä. Onko Keski-Suomi todella niin huono hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä kuin luvut näyttävät? Vai onko arviointimenettely sellainen, ettei se tavoita todellista tilannetta?

Keski-Suomessa tehdään paljon työtä hyvinvoinnin edistämiseksi: hyvinvointikertomukset laaditaan säännöllisesti, kouluissa ja järjestöissä tehdään tiivistä yhteistyötä, ja liikuntamahdollisuudet ovat monipuoliset. Silti arviointimittarit näyttävät heikkoa tulosta. Nykyinen pisteytys perustuu pitkälti rakenteisiin, raportointiin ja rekisteritietoihin, jotka suosivat isoja kuntia, joilla on enemmän hallinnollisia resursseja. Pienemmillä kunnilla, joissa ennaltaehkäisevän työn tarve on usein suurin, ei ole samanlaisia mahdollisuuksia tuottaa täydellistä mittariston mukaista dokumentointia.

HYTE-järjestelmän tavoite on hyvä: palkita kuntia ennaltaehkäisevästä työstä. Mutta jos mittarit eivät tunnista todellista arjen hyvinvointityötä, ne eivät kannusta vaan rankaisevat alueita, jotka jo valmiiksi kamppailevat rajallisten resurssien kanssa.

On syytä kysyä, kuvaako nykyinen arviointimalli todellisuutta. Keski-Suomi ei kaipaa erityiskohtelua, vaan oikeudenmukaista arviointia. Alueella tehtävä työ hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi ansaitsee tulla näkyväksi myös rahoituksessa.