Myös maanviljelijöille kohtuullinen palkka

 

 

Myös maanviljelijöille kohtuullinen palkka

Keski-Euroopassa viljelijä voi saada kahdesti vuodessa sadon, mutta Suomessa ilmasto sallii pääosin vain yhden viljasadon. Suomalainen maanviljelijä tuottaa korkealaatuista ruokaa, jonka puhtaus, jäljitettävyys ja eettisyys kestävät kansainvälisen vertailun. Silti suomalainen maatalous on taloudellisesti ahtaalla. Tämä ei voi jatkua. Meidän on pidettävä huolta siitä, että kotimainen maatalous säilyy elinvoimaisena – ja että viljelijä saa työstään kohtuullisen korvauksen.

Alkutuotannon osuus elintarvikkeiden hinnasta on hälyttävän pieni. Esimerkiksi ruisleivästä viljelijälle jää vain noin 3–5 prosenttia tuotteen hinnasta. Leivonnaisista vielä vähemmän. Makkarasta viljelijän osuus on 4–7 %, ja säilykkeissä häviävän pieni. Ainoastaan vähän jalostetuissa tuotteissa, kuten tuoreessa lihassa, osuus yltää noin 20–25 prosenttiin. Silti nämäkin luvut osoittavat, että suurin osa ruoan hinnasta päätyy jonnekin muualle – teollisuuteen, jakeluun ja vähittäiskauppaan.

Usein kuulee väitettävän, että viljelijöille maksetun hinnan korotus nostaisi ruoan hintaa kuluttajille kohtuuttomasti. Tämä ei pidä paikkaansa. Jos esimerkiksi alkutuotannon osuus on 20 % tuotteen hinnasta, niin 20 prosentin korotus tuottajahintaan nostaisi lopputuotteen hintaa vain noin 4 %. Tällainen nousu on maltillinen hinta siitä, että säilytämme kotimaisen ruoantuotannon, maaseudun elinvoiman ja ruokaturvan.

On aika tunnustaa suomalaisen ruoan todellinen arvo – ei vain puheissa, vaan myös rahassa. Kotimainen ruoka ei synny itsestään. Sen takana on työtä, riskejä ja sitoutumista, joita ei voi ulkoistaa halpatyömaihin tai lämpimiin maihin. Ilman kannattavaa alkutuotantoa meillä ei ole jatkossa kotimaista ruokaa. On yhteiskunnan, kaupan ja kuluttajienkin etu varmistaa, että myös maanviljelijä saa työstään palkan, joka vastaa työn arvoa.

Palkka, jolla voi elää, on vähintä, mitä viljelijä ansaitsee.

Pekka  Neittaanmäki

Professori (emer)  Jyväskylän yliopisto