Hyvinvointialueet eli niin sanottu sote-uudistus on ollut
yksi Suomen merkittävimmistä hallinnollisista uudistuksista vuosikymmeniin.
Vuonna 2023 voimaan astunut järjestelmä siirsi sosiaali- ja terveyspalveluiden
järjestämisvastuun kunnilta 21 hyvinvointialueelle. Poliittisten puolueiden
suhtautuminen uudistukseen on kuitenkin vaihdellut merkittävästi – sekä ennen
sen voimaantuloa että nykyisessä tilanteessa vuonna 2025.
Vuonna 2022 – ennen aluevaltuustojen toiminnan
käynnistymistä:
Monet puolueet suhtautuivat uudistukseen toiveikkaasti mutta
varauksin. SDP ja Keskusta seisoivat vahvasti uudistuksen takana, korostaen
alueellista tasa-arvoa ja julkisen sektorin vahvaa roolia. Vihreät ja
Vasemmistoliitto näkivät uudistuksessa mahdollisuuden turvata palvelut myös
syrjäseuduille. Kokoomus puolestaan kritisoi byrokratian kasvua ja kaipasi
enemmän valinnanvapautta ja yksityisen sektorin osallistumista.
Perussuomalaiset epäilivät kustannusten kasvua ja järjestelmän
monimutkaisuutta. RKP painotti kielellisten oikeuksien turvaamista, ja Liike
Nyt piti hallintomallia raskaana ja tehottomana.
Vuonna 2025 – nykytilanne:
Hyvinvointialueet ovat nyt toimineet pari vuotta, ja
käytännön haasteet ovat tulleet esiin. SDP ja Keskusta edelleen puolustavat
mallia, mutta myöntävät rahoitusjärjestelmän ongelmat: hyvinvointialueet
velkaantuvat nopeasti. Kokoomus, nykyinen hallituspuolue, on ehdottanut
säästötoimia, kuten alueiden yhdistämistä tai jopa osittaista purkamista.
Puolue painottaa yksityissektorin roolia ja tehokkuutta. Perussuomalaiset
haluavat leikata hallintoa ja ohjata varat peruspalveluihin. Vihreät ja
Vasemmistoliitto varoittavat, että säästölinja vaarantaa palveluiden
tasa-arvoisen saatavuuden. RKP jatkaa ruotsinkielisten palveluiden
puolustamista ja vastustaa liiallista keskittymistä suuriin kaupunkeihin. Liike
Nyt pysyy kriittisenä ja vaatii aluehallinnon keventämistä tai purkamista.
Vaihtoehdot hyvinvointialueille – mitä olisi voitu tehdä
toisin?
Jälkikäteen on helppo kysyä, olisiko uudistus voitu
toteuttaa toisella tavalla. Mahdollisia vaihtoehtoja olisi ollut useita:
- Maakuntamalli
– samankaltainen alueellinen rakenne, mutta vähemmillä alueilla ja
kevyemmällä hallinnolla.
- Valtion
vastuulle siirtyminen – sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen
suoraan valtion tehtäväksi ilman välikäsiä.
- Kuntayhtymämalli
– paluu aiempaan järjestelmään, jossa kunnat hoitivat palvelut yhdessä.
Ongelmana oli kuitenkin johtamisen hajanaisuus.
- Palvelusetelit
ja valinnanvapaus – kansalainen valitsee itse palveluntarjoajan. Tämä
malli olisi vahvistanut yksityissektorin roolia, mutta vaarana olisi ollut
alueellinen eriarvoisuus.
- Hybridimalli
– yhdistelmä valtion ohjauksesta, alueellisesta toteutuksesta ja
yksityisen sektorin osallistumisesta. Tämä malli voisi mahdollistaa sekä
tehokkuuden että tasa-arvon.
Yhteenveto
Hyvinvointialueet ovat vielä nuori järjestelmä, ja niiden
kehittäminen on vasta alussa. Kaikilla puolueilla näyttää olevan jonkinlainen
visio siitä, mihin suuntaan järjestelmää tulisi viedä – mutta näkemykset
eroavat suuresti. Keskeistä olisi nyt löytää yhteinen sävel, joka turvaa
kansalaisten tarvitsemat palvelut, hillitsee kustannuksia ja säilyttää
demokratian. Ehkä seuraava suuri kysymys onkin: korjataanko vai korvataanko?
On hyvä että keskustelu korvaavasta mallista on loppunut ja vuodet
2025-2029 tulee olemaan SOTE-toiminnan kehittämisen ja yhteistyön
aikakausi.
Pekka Neittaanmäki
professori (emer) JY
tutkimus-, koulutus-, kehitys- ja innovaationeuvottelukunnan
pj
aluevaltuustoehdokas
keskusta
Kommentit
Lähetä kommentti